Kuten otsikko kertoo, me oltiin jälleen sekoilemassa Kirkkonummella molempien koirien kanssa Ritva Herralan hyppärikisassa.

Danten kanssa oltiin heti ekoina lähdössä, joka ei ollut ihan ihannetilanne meille, kun koira pitäisi saada rauhoittumaan, eikä sitä nyt kerennyt. Pysyi kuitenkin todella hyvin lähtöpaikalla, ja alku meni hyvin. Itse jäin kuitenkin varmistelemaan putkea liian pitkäksi aikaa enkä lähtenyt juoksemaan seuraavalle esteelle, joten valssi jäi tekemättä ja olin ihan väärässä paikassa. Ohjaus unohtui, ja Dante lähti ihan väärään suuntaan. Oneksi sain ajatukset kokoon ja fiksu koira tajusi huitelemisestani, mikä este piti suorittaa. Kepit se haki todella hyvin, johonka olin tyytyväinen. Parin suurehkon kaarroksen (mitäs en ilmoittanut koiralle putken jälkeen että minne mennään seuraavaksi), niin päästiin loppusuoralle. Tietenkin tokavika rima tipahti, syy jäi hämärän peittoon, vedin varmaan koiraa liikaa eteenpäin. Kuitenkin ihan ok rata, ja lopullinen sija taisi olla 7, turhan huonolla ajalla -2.96. Mutta meillä turhaantui ainakin 5 sekuntia alun häsläykseen, etenemisvauhti oli kiitettävä :)

Dante pääsi heti suosrituksen jälkeen kotiin kun me jäätiin Stellan kanssa odottelemaan maxi3-luokkaa. Rata oli helppo, ja ihanneaikakin löysä. Nollia oikein ropisi, mutta mehän ei sellaista tehty. Dantea kun olen ohjannut, niin meinaan aina unohtaa, että Stella ei hae esteitä, varsinkaan keppejä, yhtä hyvin. Joten kepeiltä mukavasti kaksi kertaa sujahtaminen tokaan väliin. Vauhtia meillä kyllä oli, että se piski vain lisää vauhtia vanhetessaan! Lopun kruunasi huoleton heittoni putkeen, jolloin ei niin hyvin esteitä hakeva koirani sujahti suoraan oikean pään ohi ja kirmasi väärään päähän. Keräsin viimeiset ylpeyden rippeeni kokoon ja suoritettiin rata loppuun, vaikka hieman teki kyllä mieli kysyä Stellalta, että muistaako arvon rouva olevansa kahden pentueen liki 9-vuotias äiti, ei rasavilli puolivuotias? No, koiralla oli hauskaa, joten kyllä tämä seniilillä kisaaminen on sen arvoista :)