Lauantai-aamu alkoi mukavasti 6.20 herätyksellä. Kun oli lähdön aika, Dante katsoi sängyltä epäuskoisena, että tähän aikaanko sä haluut mennä treenaamaan? Kuitenkin aina kaikkeen valmis koirani lähti iloisesti mukaan, Stella-raukan jäädessä kotioven taakse heiluttamaan häntää.

Varttia vaille kahdeksen tavattiin Espoon Keskustassa Kati, joka nappasi meidät kyytiin ja jatkettiin Oittaalle. Perillä oltiin kahdeksalta, juuri ennekuin aurinko alkoi nousta. Seuraavan tunnin aikana paikalle saapui loputkin koirat, ja ESPY:n hyvin vakavat ja totiset jäsentenväliset kisat pääsivät alkamaan! Me oltiin Danten kanssa Sudenpennut-ryhmässä, ja aloitettiin raunioista. Juostiin suoraan ensimmäisen maalimiehen ohitse, mutta toka löytyi erittäin hyvin. Koska Dante ei vielä ilmaise, niin pari kertaa tuli kyllä kamala tunne, kun koira oli poissa silmistä, ties missä. Se merkkasi vahvasti erästä paikkaa, mutta itsehän en saa kurkata että onko siellä joku. Painostin sitä etsimään sitä aluetta, kun oi hetken vaikuttanut, että sillä on vahva haju siitä. Tuomari sitten neuvoi, että ei tuo, vaan tuonne, ja sieltähän se toinen maalimies löytyi. Oli erittäin hankalassa paikassa, koiran olisi pitänyt mennä ihan vierestä, jotta se olisi saanut hajun. Tuomari oli sitä mieltä, että Dante on miltein liian tottelevainen, ja kun painostin sitä etsimään tietystä paikasta, jos se olisi osannut ilmaista, se olisi ilmaissut vain minua miellyttääkseen. Lisää itsevarmuutta tehdä töitä, mutta ihaili sitä miten koira oli ilman käskyjäkin loistavasti hallinnasssa.

Sitten tottikseen. Ensin mulle annettiin ämpäri ja hanska, ja tehtävänä oli 5min opettaa koira laittamaan hanskan ämpäriin. Hauskaa oli, ja kyllähän se onnistui sitten niin, että Dante nouti hanskan, pistin ämpärin pään alle ja sanoin irti. Toisena tehtävänä oli ottaa koira perusasentoon ja heittää pieni kapula. Sitten koiran piti jäädä siihen, kun itse hain kapulan ilman käsiä, ja toin suussani Dantelle. Dante antoi kunnon naamapesun, ja otti sitten kiltisiti kapulan. Viimeiseksi piti tehdä koiran kanssa eteenmeno, eli juosta ja mennä maahan koiran kanssa. Hauskaa oli! Sitten oli vielä pieni ensiapupiste, jossa mm. vastattiin kysymyksiin ja tukittiin koiran "verta vuotava" tassu. Ohjaajien syömiskilpailun jälkeen jaettiin palkinnot ja me jatkettiin matkaa syvemmälle metsään ottamaan viestiä.

Emmi saapui Saran kanssa paikalle, ja otettiin pitkä viestipätkä. Minä jäin A-pisteelle, ja Emmi lähti koirien kanssa B-pisteelle, matka oli n. 600m. Dante juoksi todella hyvin ekan pätkän, oikeaa reittiä ja vauhdilla. Emmi teki vielä n. 300m jälkipätkän, jonka Dante teki myös hienosti. Vikalla matkalla C-pisteeltä A-pisteelle Dante lähti kuulemma miltein ravia, mutta käytti nenäänsä ja mulle tuli kyllä täysillä. Matka oli yht. miltein 1km, joka on meidän pisin koskaan tekemä viestimatka. Dante suoritti sen mahtavasti! Kotona olin sitten vasta kuuden maissa, umpijäässä ja uuvuksissa.