Koska keskiviikon agitreenit siirtyi tiistaille, keskiviikko olikin yllättäen vapaa, joten sunnattiin matka Espoon Keskukseen Espoon Koirakerhon ohjatuille Pk-tottistreeneihin. Koska tuli hiemn kiirus koulusta junaan, nappasin Stellankin matkaa, en voinut jättää sitä TAAS kotiin kun lähden treenaamaan Danten kanssa. Paikka oli pettymyksekseni pimeä, jäinen ja pieni parkkipaikka, olin luullut sen olevan parkkihallissa. Kuitenkin kouluttaja vaikutti mukavalta, samoin muut treenaajat. Pääasiassa ryhmä oli aika alkeistasoinen, koirat nuoria jne, mutta Dantelle tekee tosi hyvää treenata välillä muiden koirien seurassa. Pitää oikeasti koittaa päästä johonkin tokoryhmään... Samoin teki kyllä hyvää treenata märällä alustalla, Dantella kun on ollut ongelmia sen kanssa. Mennään kyllä ehdottomasti taas ensi viikolla.

Oli kyllä taas inhottava muistutus miten koirat vetävät vääränlaista huomiota. Koko junamatka Pasilasta Espooseen koiriin täysin ihastunut ulkomaalainen mies ihasteli Dantea ja Stellaa, ensin asemalla, sitten istui viereen koko junamatkaksi ja koitti kaikin tavoin saada koirien huomiota, haukkui, maukui jne... Ensin varsinkin Dante oli kiinnostunut miehestä, antoi silittää ja heilutti häntää, mutta pian oli sitä mieltä, että tämä uhkaa mammaa, jolloin yleisilme selvästi muuttui, onneksi kuitenkin kuunteli minua ja rauhoittui. Sitten takaisintullessa bussissa törmäsin varmaan ekaan ihmiseen, joka alkoi rähjätä minulle koirista. Kyseli monesti, että mikä hemmetti tyttöä vaivaa, kun ei paria pysäkkiä voi piskiensä kanssa kävellä, pitää tuoda lemuavat elukat bussiin! Siinä ukko itsekseen kiroili ja moitti meitä, en kyllä jaksanut jäädä kuuntelemaan, mutta mulkoili rumasti koko matkan. Vastasin tietenkin herttaisella hymyllä, Dante murisi jalkaani vasten bussin lattialla...