Laiskuus taas iski, ja tyydyttiin tekemään vain olkkaritokoa. Ensin otettiin Danten kanssa tunnaria pitkästä aikaa ihan muidenkin kapuloiden läsnäolossa. Otin freeshin tunnarin ja pidin hetken käsissä. Äiti otti kolme uutta kapulaa ja laittoi riviin lattialle. Sitten annoin lautasella oman tunnarin ja käännyin kokeenomaisesti pois päin. Ekalla Dante haki oikean, mutta sitten koitti tuoda samalla kerralla kaikki muutkin. Kielsin ja otettiin alusta. Taas sama juttu. Otti oikean, mutta ei tuonut heti mulle, vaan suuntasi takasin muille kapuloille. Toi kyllä oikean kun rohkaisin. Kolmannella kerralla toi jo oikea heti ja vikalla kerralla vaihdoin tunnarin puolta ja ilokseni juoksi tunnareille, haisteli väärät läpi ja toi täydellisesti oikean! Luovutukset hyvät, paitsi hieman pureskeli kapulaa. Sitten vielä virkistykseksi kaukkareiden siirtoja. Treenattiin varsinkin istu-seiso-istu-sarjaa.

Kun hieman myöhemmin suunnattiin ulos lenkille, siinä kahdeksan maissa, päästiin vain metsän reunaan kun ihan lähellä paukahti ilotulitus! Stella tietenkin meni ihan paniikkiin, muttei onneksi lähtenyt päättömästi kotiin, vaan jäi odottamaan. Dante oli hieman hermostunut, eikä asiaa auttanut, että ekan jälkeen räjähti monta paukkua peräkanaan. En halunnut juosta pää kolmantena jalkana kotiin ja näyttää Dantelle, että näin pitää tehdä, joten tehtiin pikkuinen kiertotie. Matkalla räjähti taas monta kertaa ja Dante alkoi Stellan esimerkkiä katsoen hermostua. Ainakin 8-9 kunnon ilotulitusta kuultiin ja nähtiin ennenkuin päästiin kotiin turvaan. Teki mieli kyllä soittaa poliisit paikalle, hemmetin ihmiset! Nyt Stella taas pelkää ulkona kuitenkin taas viikkotolkulla! Ja juuri kun se oli päässyt uudenvuoden yli! Hemmetti!