Aloitetaan sillä muulla. Aamulla ihmettelin, miksi Danten vatsa oli aivan järjettömän valtava. Oli nähtävästi popsinut jotain lenkillä ja koira raukka ähkyi ja puhkui. Koska meillä oli myöhemmin sovittuna viestitreenit, päätin koittaa oksettaa Dantea, jospa sen olo paranisi. Mentiin pihalle suolapurkin kanssa ja kokeilin antaa suolaa, ei mitään vaikutusta. Koitin uudestaan isommalla määrällä eri suolaa, mutta taaskaan ei toiminut. Soittelin Emmille ja ehdotti että teen suolapallon. Tässä vaiheessa Dante oli ihan järkyttyneen näköinen ja koitti livistää pakoon vaikka mistä raosta, mutta sain vielä suolapallon sen kitaan ja taaskaan ei toiminut. Se siitä, Dante joi päälle n. 1,5 litraa vettä ja vatsa vain hölskyi kävellessä...

Ajettiin äidin kanssa Kellonummen hautausmaalle Espooseen, jossa tavattiin Emmi ja emmin äiti. Täältä jatkettiin yhdessä metsään ja Stella pääsi mukaan häiriökoiraksi. Tehtiin niin, että mä ja emmin äiti jäimme A-pisteelle ja Emmi, mun äiti ja koirat lähtivät B-pisteelle, etäisyys n. 300m vaikeaa maastoa. Sara juoksi ensin, mutta kun Dante lähetettiin se oli lähtenyt kuulemma vyörymään vatsansa kanssa matkalle rauhallisesti ja sitten kääntynyt takaisin. Huusin sitä kahdesti ja sitten uusi lähetys, tuli perille. Jälkipätkä oli ihan lyhyt tokalla matkalla, ja Dante lähti multa hyvin, vaikka hitaasti. Viimeinen matka takaisin mulle onnistui ja motivaatiota nostaakseni läheteltiin Stellaa että koirille jäisi halu juosta. Loppuun otettiin vähän ampumista niin, että Emmi ampui ja mä syötin koirille lihapullia. Olivat ihan kiltisti eikä Dante reagoinut ekan paukun jälkeen ollenkaan. Lopuksi Dante sitten oksensikin valtavat kasat ja sai pitää pari päivää paastoa.