Huh mikä viikonloppu! Lauantaina matkustettiin junalla Tampereelle ja mentiin viettämään yötä sukulaisille. Huonosti nukutun yön jälkeen ajettiin Ylöjärvelle ja haettiin numero. Oltiin suureksi helpotukseksi lähdössä varsin aikaisessa vaiheessa, meitä ennen oli n. 30 koirakkoa, makseja oli kilpailussa 145! Kisat pidettiin Teivon raviradalla, siinä raviradan keskellä olevalla nurmikolla. Maksien tuomarina toimi Jarmo Jämsä, joka oli meille varsin uusi tuttavuus. Leiriydyin maksiradan ääreen, josta sai näin aikaisin vielä helposti hyvän eturivipaikan.

Ensin alkoi karsintarata, joka on hyppyrata. Rata oli todella mukavan oloinen, vauhdikas ja takaaohjausta vaativa. Mua ei pahemmin edes jännittänyt, koska tavoitteita ei oikeasti ollut enään tässä vaiheessa. Lämmittelin Danten hyvin ja käytiin testailemassa pohjaa harjoitusesteillä. Rata alkoi kahdella suoralla hypyllä, josta veto takaisinpäin vinolle esteelle ja lähetys putkeen, kun itse lähdin juoksemaan tuhatta ja sataa putkesta suorassa linjassa olevan renkaan taakse valssaamaan. Kerkesin hyvin ja siitä este ja muurille vienti, ympyrän muodossa josta hypyn kautta suoraan putkeen. Putken jälkeinen hyppy oli vinossa niin, että moni koira ampaisi ohi, mutta sain Danten käännettyä sille ongelmitta. Siitä tiukka kulma kepeille ja täyskäännöksellä pituuden yli. Seuraavaksi takaaleikkaushyppysarja, jossa yksi kaarros venyi vähän turhaan, mutta takaaleikkaukset toimivat täydellisesti. Dante tiesi aina minne mennä ja pian oltiin jo loppuviivan kohdalla. Takana puhdas nollarata, ja näin ollen paikka finaalissa! Aika oli vielä sen verran nopea, että sijoituttiin 24/145 karsintaradalla! Hieman olisin voinut vetää tiukempaa rataa, mutta Dante liikkui mielestäni tosi hyvin, vaikka sitä varovaisuutta näkyy yhä. Meidän taakse jäi paljon hyvin koiria, mm. kaikki aussiet. Eiköhän tämä vauhti tästä parane kun kilometrejä tulee alle.

Meillä oli karsintaradan ja finaaliradan välillä parisen tuntia aikaa, joten vein Danten AST:n telttaan häkkiin ja katselin ensin maksien karsinnat loppuun ja sitten seurasin minejä. Paikalla oli paljon aussieita myös katsojina, ja tutustuin mm. Roopeen ja Dinaan, joka on Ardiente-koira ja Danten serkku. Käytiin Dinan ja Miran kanssa lenkillä ja Dante sai juosta metsässä Dina seuranaan. Kävin välillä itsekin tankkaamassa raviradalla olleessa "ravintolassa", josta saatu ruoka oli niin suolaista, ettei sitä voinut syödä... Joten seuraava rata saatiin aloittaa väsyneenä ja nälkäisenä. Pitääpä tästä oppia sen verran, että otan aina omat eväät mukaan tärkeämpiin kisoihin.

Finaaliradalla oli 60 nollan tehnyttä koirakkoa, ja lähtöjärjestys oli käänteinen, eli huonoin nolla aloitti ja paras oli viimeinen. Meitä ennen oli n. 40 koirakkoa ja tässä vaiheessa iski muhunkin se jännitys. Rata oli varsin haastava, vaatien enemmän haltuunottoa, joka tietenkin sopii meille hyvin. Kun se oma vuoro vihdoin tuli, olin ihan varma että pyörryn ennenkuin päästään ensimmäisen esteen yli. Katsojia oli sadoittain kehän kaikilla laidoilla. Sain kuitenkin jotenkin paketin kasattua ennen rataa ja päästiin aloittamaan. Eka hyppypätkä sujui hyvin, josta valssi ja tiukka vienti kepeille onnistui ongelmitta. Kepeillä kävi sitten jotain, mitä Dante ei ole koskaan ennen tehnyt kisoissa ja en muista sen tehneen sitä treeneissäkään, roikale pomppasi kepeiltä ulos kaksi väliä liian aikaisin ja oli täysillä jatkamassa matkaa! Juostiin sitten kepejen alkuun ja koitettiin uudestaan. Teki saman jutun! Kolmannen kerran vein sitten siitä, mistä oli jättänyt väliin ja en saanu vieläkään pujottelemaan loppuun. Ainut looginen syy minkä keksin on se, että en tukenut sitä tarpeeksi vaan lähdin hieman ennakoimaan tulevaa suuntaa, eli liikkumaan hieman kepeiltä sivusuunnassa poispäin. Koska meidät oli jo hylätty, oma tsemppi katosi ja suoritettiin rataa sinnepäin-tyylillä. Tulos finaalista siis hyl, joten kokonaistulos oli myös hylätty rata.

Kisa oli kuitenkin hieno kokonaisuudessaan ja mahtava ja opettavainen kokemus. Tämä oli mun ensimmäinen arvokisa, tätä ennen en ole edes ollut seuraamassa mitään piirimestaruuksia suurempaa agilitykisaa. Katsottiin maksien finaali loppuun ja kun saatiin kisakirja, niin lähdettiin Hilkan & Siirin kyydissä Helsinkiin päin. Hilkka tiputti meidät Hyvinkään kohdalla, josta isä tuli sitten hakemaan meidät ja ajoi kotiin.