Tai ainakin melkein... Saatiin peruutuspaikka ja lähdettiin Oittaalle, jossa oli iltakokeet klo 18.00 alkaen. Danten vatsa oli vielä hieman turvoksissa, mutta pojalla oli selkeästi jo parempi olo ja energiaa ihan mielettömästi! Matkattiin paikalle bussissa ja ilmoittauduttiin sitten aika lailla kellon tarkasti. Sove-koiria oli yksi Danten lisäksi, ja nämä aloittivat siis tottiksen. Dante sai vuoroksi 2. Esittely meni hyvin ja Dante antoi kiltisti tutkia tassunsa. Kun sitten odoteltiin omaa tottisvuoroa, niin Dante paineistui selkeästi kun toiselle koiralle ammuttiin. Olin ennakoinut ampumista, joten Dante oli silloin seuraa-käskyn alla ja palkkasin sen heti kun se ampumisen jälkeen otti katsekontaktia. Dante oli selkeästi paineistunut, mutta toimi vielä. Kun oli oma vuoro, niin ekasta paukusta meni ihan lukkoon ja tokasta vielä enemmän. Ei sitten mitenkään meinannut palautua, joten tuomari katsoi parhaaksi keskeyttää.

En kyllä yhtään nyt tajua. Tätä on treenattu todella paljon, eikä se ole ollut ongelma pitkään aikaan. Juuri pari päivää sitten treenattiin Talissa, ei mitään ongelmia, ja viime rauniotreeneissä treenattiin samalla kentällä, eikä suurempia ongelmia. Mun kisajännityksen piikkiin ei voi laittaa, itseä ei jännittänyt tippaakaan. Ainut järkevä syy minkä keksin, on että tilanne olin liian samanlainen kuin se kerta jolloin Dante viime syksynä ensi kerran säikähti niitä paukkuja (sama kenttä, sama ampumistyyli, katsojat jne.). Päätin sitten lähteä samantien kotiin jäämättä seuraamaan. Odoteltiin bussia miltein tunti, kunnes soitin isälle joka tuli hakemaan meidät. Dantella meni todella kauan palautua, vasta kun se pääsi autoon niin se rauhoittui. Tätä pitää nyt pohtia ja katsoa, miten jatketaan tästä...