Jee, vihdoin on eilen ilmaantunut talvi tänne Etelä-Suomeen myös! Eilen ja tänään tuprutti lunta tasaiseen tahtiin, joka hieman auttoi koulun jatkumisen tuskaa... Onneksi mulla on nyt todella lepsu lukkari seuraavat 7 viikkoa, 15 tuntia viikossa, viime lukkarissa oli 40... Iltapäivällä suunnattiin sitten koirien kanssa ulos ja treenikentälle aikeina treenata taas tokoa ja tehdä namiruutu.

Aloitettiin tokolla. Ihan ekaksi vein ison solmulelun kentän laitaan ja raivasin vähän lunta alta ettei katoa sinne vaan Dante voi löytää sen helposti. Aloitettiin seuraamisella. Laitoin Dantelle näyttelyhihnan, joka on siis kuristava ketju jonka päässä vähän nahkahihnaa. Se on juuri sopivan pituinen että voin vetää sen selän taakse ja pitää oikeassa kädessä, jolloin on helppo korjata Danten edistäminen ja huonot asennot. Otettiin ihan perusseuraamista, palkat namia. Otin yhden juoksupätkän, parit sivuaskeleet, peruutusta ja käännöksiä, ei kuitenkaan täyskäännöksiä. Hyvin meni, kielsin piippauksesta ja se loppuikin nopeasti. Upea kontakti ja paikka oli hyvä.

Seuraavaksi otettiinkin eteenmenoa. Lähetin Danten ensin aika läheltä, oliskohan ollut 35m. Hyvin lähti, kovaa ja löysi kivasti lelun. Sitten uudestaan, tällä kertaa heti kun olin vienyt lelun paikalleen. Kovaa lähti taas ja pidettiin kunnon leikkituokio lelulla. Vein lelun sitten toiselle puolelle kenttää ja mentiin ihan toiseen laitaan, matka n. 60m. Kovaa ja suoraa taas eteni, ei mitään ongelmia. Ainut mikä ei suju yhtään on seuraaminen ennen lähetystä, pitäisi ottaa joko hihnassa tai sitten vain vaatia vaatimalla, joka kyllä vaan ylikiihdyttää Dantea. Lisäksi voitaisiin joku kerta käydä jousiammuntaradalla ottamassa tosi pitkä eteenmeno.

Lopuksi vielä namiruutu. Tein n. 5x5 kokoisen namiruudun ja laitoin sinne froliceja. Lunta oli maassa varmaan 15cm ja pästin Stellan ja Danten molemmat samaan aikaan ruutuun. Hyvin ja intensiivisesti etsi namit lumesta vaikka ohi kulki parikin koiraa ja taas poliisiauto ajoi ihan vierestä, ei onneksi tullut tälläkään kertaa mitään sanomaan. Enköhän mä kuitenkin joku päivä saa vielä noottia, sen verran paljon mulla noi koirat on vapaina.