Tänään oli meidän vikat omat treenit ennen SM-kisoja. Kati oli katsonut yhden SM-tuomarin (Risto Ojanperän) vanhan kisaradan jonka rakensimme sitten kentälle. Rata oli harvinaisen "normaali" agilityrata ollakseen Ojanperän käsialaa, mutta kivat treenikohdat saatiin rakennettua. Meitä oli treenaamassa tänään viisi ja taas tuntui että aika loppui kesken, ei päästy radalle kuin kerran, mutta silloin saatiin kyllä kaikki ohdat käytyä läpi ja hiottua hyviksi.

Rata:



Eka este oli toisin päin niin, että siivekkeet olivat kello kolmen ja yhdeksän kohdalla. Alku sujui hyvin niin, että menin 2. esteen taakse ottamaan vastaan. Ekalla kerralla Dante kääntyi niin tiukasti kakkosella että hämmennyin kokonaan ja meinasin juosta itse kolmannen esteen päältä. 4. ja 5. esteen välissä takaaleikkaus, joka käänsi Danten kivasti. Ekalla kerralla menin keppien ja puomin väliin kepeillä, mutta Dante kolhi kiireessä nro. 8, eli muuria. Tuo kohta onnistui sitten paljon paremmin kun ohjasin kepeiltä ulkokautta ja heitin takaaleikkauksella muurin yli. Este 12. oli okseri, ja leikkasin sen ja pituuden välissä. Eka kerta meni hyvin, tokalla ajauduin liian lähelle okseria ja leikkaus oli liian vahva - rima tippui. Kierto 13. esteelle meni kivasti ilman että mun piti edes mennä pahemmin ohjaamaan sitä. A:lta sujuvalla sylivalssilta putkeen ja sieltä Dantella oli suora linja renkaalle, jolloin sain hyvin etumatkaa. Lopun kaksi vikaa hyppyä ei onnistunut ekalla kerralla, en antanut tilaa vaan oli edellä jolloin takaaleikkaus ei onnistunut. Toisella yrittämällä annoin Danten mennä edelle ja loppu meni nätisti.

Treenin paras anti oli tuo kepit-muuri-puomi-kuvio. On jotenkin ollut aina sellainen käsitys että jos voi ohjata sisäkautta niin sitten se on automaattisesti paras tapa, eli vältä ylimääräisiä ohjauskuvioita. Mutta tällaisissa kohdissa lähtee helposti itse ennakoimaan suuntaa jolloin "vetää" koiraa mukanaan sinne eikä välissä olevaa estettä välttämättä suorita loppuun, vaan molemmat oikaisee. Takaaleikkaus toimi paljon paremmin, se tavallaan pakottaa ohjaamaan loppuun saakka ja kuitenkin kääntää koiran hyvin. Ja puomillahan saan koiran hyvin kiinni, ei tule edes kamala kiire. Puomilla tuli myös todettua se, että Dantea ei voi jättää tekemään sitä itsenäisesti, jäi nytkin keskelle puomin alasmenoa seisomaan ja näytti siltä että tässähän mun kuuluukin pysähtyä! Lisää treeniä, huoh.