Eipä olleet ihan meidän kisat tänä vuonna :( Olimme mukana lauantaina joukkuekisassa edustamassa AST:tä ja sunnuntaina sitten yksilökisassa. Dantehan on jäykistellyt parissa viime kisassa joten pidettiin vähän taukoa ennen kisoja ja koirahieroja hieroi Danten ennen kisoja. Kaiken piti olla kunnossa, mutta mutta...

Saavuttiin aamulla aikaisin kisapaikalle ja startattiin joukkueen ekana koirana. Lämppäriesteillä kaikki tuntui menevän hyvin mutta radalla ei sitten mennyt hyvin. Dante rysähti pahannäköisesti jo ekan hypyn riman päälle ja tiputti kolme muuta rimaa. Dante on yleensä todella varma hyppääjä, joten hälytyskellot soivat kovasti päässäni. Vedettiin rata kuitenkin läpi kun kyseessä oli joukkuerata. Radan jälkeen moni tuttu tuli sanomaan että Dante hyppäsi ihan kamalan näköisesti, ponnisti hirmu kaukaa, himmasi ja haki hirveästi hyppypaikkaa ennen esteitä jne. Sillä oli selvästi hirveästi ongelmia päästä esteiden yli.



Startin jälkeen etsin kisapaikalta koirahierojaa ja löysin Timo Rannikon, joka lupasi katsastaa Danten kunnon. Hän tunnusteli Danten pikaisesti läpi ja totesi sen olevan aivan jumissa, erityisesti lantio ja koko takaosa vatsaa myöten! Ihan käsittämätöntä kun se oli hierottu 5 päivää aikaisemmin ja ollut levossa koko viikon! Timo teki pintapuolisen hieronnan Dantelle ja antoi iltajumppaohjeita jotta voitaisiin ehkä kisata huomenna. Jos nämä olisivat mitkä tahansa pikku karkelot olisin ilman muuta perunut huomisen kisan, mutta kun on kyse koko vuoden tärkeimmästä kisasta päätin katsoa mikä olisi Danten kunto seuraavana päivänä.

Sunnuntai-aamuna suunnattiin sitten taas kisapaikalle. Päivä oli sateinen ja sadetta tuli enemmän tai vähemmän kuin saavista koko päivän. Dante tuntui vähän eilistä paremmalta ja lämppäriesteillä hyppäsi ihan kohtuu hyvin, pikkaisen haki taas hyppyä mutta muuten oli ok. Päästin sitten kuitenkin kokeilla rataa ja jos meno tuntuisi huonolta lopetettaisiin leikki kesken. Mentiin aika alkupäässä ja parin ekan esteen jälkeen Dante ilmoitti selvää selvemmin ettei halunnut hypätä - se jäi neljännen esteen eteen seisomaan ja katsoi minua ilmeellä "mä en haluaisi hypätä, mutta hyppään jos sä oikeasti haluat". Juostiin sitten samantien radalta ulos ja lähdettiin jäähdyttelemään. Joten siinä oli meidän vuoden huipentuma. Ei jääty sitten katselemaan enään finaaleja kun minä ja kuski Anna-Leena oltiin litimärkiä ja finaalin alkuun oli nelisen tuntia...