keskiviikko, 30. heinäkuu 2008
Agia, viestiä ja Dracun katoamistemppu!
Sitten ajettiin pari kilometriä eteenpäin hyvälle metsäalueelle treenaamaan viestiä. Koska Stellaa ja Emmin toista koiraa ei voinut ottaa mukaan treeneihin, jätimme ne autoon. A-piste jätettiin tarkoituksella todella lähelle autoa jotta pystyin kipaisemaan autolla ja antamassa koirille vettä treenien aikana. Eka pätkä oli n. 100 metriä, eka jälki n. 300m ja toka jälki hyvin lyhyt kun iso oja oli katkaissut maaston eikä Emmiä huvittanut lähteä uimaan mutaojaan - koirille sitten oli kuitenkin kelvannut ;) Itse popsin kasapäin vadelmia A-pisteella ja Dracukin tajusi heti miten "autetaan" marjanpoiminnassa. Dante juoksi hyvin ja oli ainakin mun päässä suht. rauhallinen vaikka juoksi vikana, seuraaminen ja lähtöodotus hyvää ja hiljaista. Sara juoksi vähän väärää reittiä, mutta Dante meni ihan oikein, kiva huomata että se seuraa sitä ihmisen hajua, eikä koiran!
Kun treenit oli treenattu lähdettiin vielä lenkille. Otin Dracun mukaan koska en viitsinyt jättää sitä kuumaan autoon. Dracu oli jo aika puhki, mutta teki parhaansa pysyäkseen edes välillä isojen koirien perässä. Koirat kävivät uimassa ja viilettivät ympäri metsiä, kunnes yhtä äkkiä tajusin että Dracua ei näy missään. Huhuilimme sit hetken ja sitten käännyttiin takaisinpäin etsimään sitä. Pentua ei näkynyt missään ja jonkin aikaa etsittyämme päätimme että mä lähden katsomaan jos se olisi jonkun ihmeen kautta lähtenyt takaisin autolle päin (jonne oli aika pitkä matka) ja Emmi jäi paikalleen huutelemaan sitä jos se vaikka pöllähtäisikin äkkiä metsästä takaisin. Aloin jo olla aika kauhuissani Dracun kohtalosta, se hölmö lähtisi ihan kenen tahansa matkaan tai eksyisi helposti metsässä. Helpotus oli valtava kun auton luona pörräsi ihmisiä ja jotain ruskeaa pilkisit auton alta. Kyllä oli pentu iloinen nähdessään minut! Vieressä ollut nainen kertoi jääneensä vahtimaan sitä kunnes omistaja tulisi, auto oli kuulemma ollut selvästi koiraihmisen. Toivottavasti Dracu nyt oppi pysymään lähellä mua. Luulen että se oli koittanut pysyä isojen koirien perässä metsässä, jäänyt jälkeen ja kadottanut ne ja sitten pelästynyt ja juossut meidän jälkiä pitkin autolle.
Loppu hyvin kaikki hyvin. "Hassu" yhteensattuma, mutta samana päivänä oli myös Espoosta karannut punainen aussienarttu, joka myös pääsi kotiin turvallisesti, vaikka pienen harhailun jälkeen!
Kommentit