Huh mikä viikonloppu takana - kuka sanoikaan ettei agility ole urheilua? Tai ehkä näin rapakuntoisena kaikki liikunta tuntuu fyysiseltä rääkiltä... No, Dante ja minä ollaan väsyneitä ja pää on taas täynnä uusia ideoita joita pitäisi sulatella, opetella ja ottaa käyttöön! Vietettiin siis lauantai ja sunnuntai Riihimäellä Aussieyhdistyksen järjestämässä koulutuksessa, kouluttajana Timo Rannikko. Olin ilmoittanut Danten, mutta Dracu sai tulla katselemaan ja vähän puuhailemaankin.

Lauantain rata oli suht. helppo höystettynä muutamalla mielenkiintoisella kohdalla. Kun saavuttiin treenipaikalle tuli vettä taivaasta tarpeeksi tekemään kentästä uima-altaan, joten ei tehty liukkaita kontakteja ollenkaan. Rata alkoi kivalla hyppy-kaksi hyppyä rinnakkain joilla välistäveto. Tein ensin ihan vekkaamalla ja Dante kääntyi tosi kivasti. Sitten Timo kehoitti kokeilemaan jaakotusta ja poispäinkäännöstä, joka onnistui kanssa kivasti. Välistävedon jälkeen putkeen kuljetus (väärän pään ohi oikeaan) ja hypyn takaakierto. Tässä ei ollut Dantella ongelmaa, mutta mulla ehdoton psykologinen ongelma. Takaakierrossa vein kuulemma ihan liian paljon koiraa enkä vain lähettänyt, jolloin olin myöhässä seuraavaan paikkaan. Pikku hiljaa uskalsin vähän antaa Danten tehdä itse ja osasihan se, vaikka kuinka pienellä avulla! Koitettiin samaa kohtaan myös pakkovalssia, joka oli mulle aika vaikea koska oli kiire seuraavaan paikkaan enkä ohjannut Dantea kunnolla suorittamaan estettä vaan juoksi pari kertaa ohi. No, kun itse olin ajoissa ottamassa Dantea pakkovalssille vastaan ja ohjaamassa sitä niin saatiin kuvio toimimaan. Sitten tuli meidän dilemma-kohta. Kaksi peräkkäistä hyppyä, jonka jälkeen 180 asteen käännös. Takaakierrolla tein siihen sylkkärin, jota en kuitenkaan saanut kunnolla onnistumaan. Varmaan oman kropan kääntäminen Danten eteen oli liian vahva jarrutus ja Dante pisti liinat kiinni joka kerta ja joko kielsi tai hyppäsi ilman vauhtia. Timo yritti turhaan mua opastaa, mutta kun ei niin ei. Pakkovalssilla ongelmaksi muodostui se, että mun piti hieman kiertää eka este, jolloin Dante ei lähtenyt hakemaan tokaa, vaan kaarsi perään. Onnitui kuitenkin ihan okei kun sain pakkovalssin ajoitettua ja pääsin edelle. Loppurata oli suht. helppo, ei ongelmia.

Vaikka meillä oli aikaa 2 tuntia/5 koiraa, kerettiin tekemään vain yhden kerran/koira. Yleensä treeneissä tehdään yksi-kaksi hankalaa kohtaa, sitten vaihdetaan koirakkoa ja sitten kun tulee taas oma vuoro niin hiotaan. Timo kuitenkin piti meitä radalla ihan kiitettävästi, varmaan 20-30min ja ei muuta kuin "ota alusta koko juttu!" kunnes tuntui siltä että joko kaikki menee nappiin tai ohjaaja on valmis kuukahtamaan. Tykkäsin itse tosi paljon tällaisesta koulutustyylistä, oli mielenkiintoista pystyä kokeilemaan kaikkea tsiljoonalla eri tavalla ja tekemään kunnes oli tyytyväinen suoritukseensa. Tällaisia treenejä lisää!

Sunnuntaina oli sitten jo meidän ryhmän treeniaikaan parempi keli, mutta kenttä oli vieläkin ihan täynnä lätäköitä. Rata oli musta huomattavasti eilistä vaikeampi ja radalla oli keinu ja puomi. Radassa oli monta oikein haastavaa kohtaa, mm. kohta jossa koira pääsi reilusti edelle, takaaleikattiin se hypylle josta piti takaaleikkauksella tehdä välistäveto. Mun oli ihan älyttömän vaikea tehdä eka leikkaus niin, että käytin koiranpuoleista kättä ja kroppaa enkä kääntänyt vastaisella. Timo kommentoikin kovasti tästä mun vastaisen käden pakkokäyttö-syndroomasta, eli Dante kääntyy ihan mielettömän hyvin sillä, mutta käytän sitä turhaan ja se hidastaa. Pitäisi käyttää vain välistävedoista, todella tiukoissa hyppykulmissa jne. Toinen mielenkiintoinen juttu oli putken "pysäytys", eli ilmoitetaan koiralle jo putkeen lähetyksessä että nyt ei ammuta täysiä eteenpäin, vaan käännytään tiukasti kun tullaan ulos putkesta. Rata oli oikein mukava yhdistelmä tiukkoja vientejä sekä hulluna juoksemista. Hiottiin rataa taas yhdessä pitkässä pätkässä ja kyllä alkoi loppua kohden näkymään punaisia läikkiä. Dante se jaksoi yhä uudestaan ja uudestaan toistaa ja hioa, on kyllä kiva kun koira ei kyllästy hinkkaukseen!

Tässä on pähkinänkuoressa joitain Timon pääpointteja meille:

• Pois turha vastakkaisen käden käyttö!! Treenaa kääntämistä koiran puoleisella kädellä niin, että pyörit ympyrää rätti koiranpuoleisessa kädessä ja kun se saa siitä otteen anna se sille. Lisää pikkuhiljaa este väliin. Treenaa myös takaaleikkaus koiranpuoleisella kädellä, ei turhaa vastakkaista kättä mukaan siinäkään
• Sylkkärin sijaan tee poispäinkäännöksiä, sama vaikutus mutta ei tarvitse kääntää etukroppaa koiran eteen - vauhti pysyy yllä
• Jaakotuksessa ja valssissa käännä etukroppaa taas mahdollisimman vähän Dantea kohti - ota mielummin vastakkainen käsi & kroppa menosuuntaan (ei yhtä voimakas jarrutus ennen estettä)
• Treenaa jokin ennakoiva juttu putkiin joiden jälkeen käännytään jyrkästi jonnekin
• Sivulle irtoamista voisi treenata niin, että rakentaa koko kentän laajuisen ympyrän hyppyjä. Alussa vie läheltä, sitten siirtyy itse yhä keskemmälle kunnes voi vain pyöriä paikoillaan ja ohjata kaukana liikkuvaa koiraa
• Teen vähän turhankin paljon töitä Danten ohjauksessa, häiritsee joissain paikoissa Dantea. Voisi vähän höllätä haltuunottoja ja päästää koira tekemään itse enemmän. Kuten tuli huomattua takaakierrossa, Dante osaisi jos antaisin. Sain kuitenkin kiitosta selkeästä ohjaamisesta, koira kyllä tietää minne mennään ja mitä tehdään.

Oli ihan älyttömän kiva päästä pitkästä aikaa treenaamaan kunnolla Danten kanssa! Ollaan oltu niin pitkällä tauolla kaikkien ongelmien takia, tuntui mahtavalta päästä hommiin! Koitin kovasti verrytellä ja jäähdytellä Dantea, toivottavasti se ei mennyt ihan älyttömän jumiin... Nyt on edessä varsinainen tehokuukaus agia, kahtena seuraavana keskiviikkona Niina-Liina Linnan ja Teemu Linnan agikoulutus, agikisoja sekä kuun vikana viikonloppuna Seppo Savikon agikurssi! Ja siihen päälle omat treenit (muista treenata sitä koiranpuoleista käännöstä!!!!!) niin eiköhän meillä riitä ohjelmaa :)

Dracun kanssa tehtiin sunnuntaina Danten treenin jälkeen vähän agia käyttäen Lauraa avustajana. Otettiin eka suoraa putkea niin, että Laura piti Dracua ja mä menin loppupäähän ja kutsuin ja liikuin, palkkasin kädestä joko juoksemalla suoraan tai kääntymällä putkesta tiukasti jonnekin. Dracu kääntyi tosi kivasti mun perään ja vaikeutettiin treeniä niin, että oli aina lähempänä sisäänmenoa ja juoksi pidemmän matkan putken viertä. Dracu oli tosi innoissaan ja kaahaili oikein kunnolla. Sitten tehtiin keinua ja lopuksi tehtiin vähän hypynhakua ja välistävetoa (uusi juttu meille). Pari ekaa kertaa meni tokan esteen ohi mutta sitten tajusi seurata mun käsiä ja teki oikein kauniin välistävedon. Loppuun tein muutaman sylkkärin ja poispäinkäännöksen.