Huh mikä painajaisten perjantai!

Kaikki alkoi siitä, kun tulin koulusta kotiin hieman ennen kolmea. Tarkoitus oli käyttää koirat pikaisella pissalenkillä ja kiiruhtaa töihin, mutta kotona odotti yllätys... Dante hyppi iloisesti eteisessä mua vasten mutta yleensä aina niin äänekäs Dracu oli poissa. Ajattelin ensin että äiti tai pikkuveli tai joku muu on tullut kotiin ja lähtenyt viemään Dracua ulos, mutta kaikki hihnat ja pannat olivat eteisessä. Soitin vielä kaikki läpi ettei kenelläkään ole Dracua matkassaan. Huhuilin sitten koko kodin läpi, kurkkasin jokaisen tason alle ja löysin vain yhden vinkin, huoneeni ikkuna oli auki. Asun kerrostalon alimmassa kerroksessa ja meillä on pikkuinen oma piha jota ympäröi hyvin kookas ja tukeva aita jonka ali ei pääse mitenkään. Se aita on niin massiivinen, että Dante vietti yksin koko viime kesän pihalla ollessani töissä eikä yhtään pelottanut jättää sitä sinne! No, nähtävästi Dracu oli kuitenkin hypännyt aidan yli (huonolla jalallaan...) ja hävinnyt tietämättömiin. Juoksin seuraavaksi kaikki naapurit läpi ja kyselin onko Dracua nähty. Eipä kukaan ollut, joten lähdin etsimään lähialuetta läpi. Muutaman kymmenen minuutin jälkeen ei koiraa vieläkään näkynyt missään joten soitin poliisille ja kysyin onko kukaan ilmoittanut vapaana juoksevasta koirasta - eipä ollut. Nyt aloin olla jo ihan sekaisin ja hysteerinen paniikista, mitä se pöljä pentu olisikaan voinut keksiä täällä Helsingin Pasilassa, ihan keskustan tuntumassa jossa yleisin asukki on auto?!

Puolisen tuntia kotiin tuloni jälkeen sain soiton yllättäen Suomen Kennelliitolta. Minun nimiini kirjattu koira on löytynyt ja viety Viikin Löytöeläintalolle! Helpotus oli niin kova että purskahdin itkuun ja löin kennelliiton täti-raukalle luurin korvaan. Kun olin vähän rauhoittunut soitin löytöeläintalolle ja siellähän se mun pikkukoira oli, kuulemma ihan ehjänä! Joten äkkiä vain bussilla hakemaan Dracu kotiin! Tenttasivat multa kovasti että miten koira oli päässyt karkuun eikä kukaan meinannut uskoa että se on australianpaimenkoira, olivat ihan varmoja etten tiedä koirani rotuakaan... ;) Toivat sitten vihdoin kuitenkin Dracun ja kyllä se oli iloinen kun löysi Mamman! Voi sitä huutoa ja ujellusta ja pusujen määrää! Dracu oli kuulemma löytynyt jostain Pasilasta (eivät kertoneet tarkemmin), saatu kiinni ja tuotu sinne. En tiedä kuka sen oli sinne vienyt, mutta olen kyllä niin kiitollinen että joku kiltti ihminen sen teki ja Dracu antoi ottaa kiinni! Olisi Dracun seikkailulla voinut olla varsin erilainen loppu muuten... Hirvittää ajatella...

Nyt pitää vain toivoa ettei Dracu juossut hirveästi reissullaan kun tuo jalka on niin kriittinen. Pidetään peukkuja ettei Dracu nyt ala ontumaan.