Vietettiin jälleen kerran upea ja unohtumaton pitkä viikonloppu agilityn suomenmestaruuskisoissa. Kisat alkoivat lauantaina 13.06 joukkuekisalla ja sunnuntaina 14.06 ratkottiin yksilömestaruudet. Kisat pidettiin Torniossa ja kilsoja kertyi yhteensä 1450km! Dante oli ilmoitettu AST:n joukkueeseen ja yksilökisaan.

Pakkasin Danten, Dracun ja tavarat autoon perjantaiaamuna ja ajoin Ouluun jossa yövyimme Eevan ja ihanan Mina-aussien luona, kiitos vielä kerran Eeva! Herättiin sitten aikaisin lauantaiaamuna ja ajettiin loput 150km Tornioon. Meidän joukkue oli lähtösijalla 20. ja oltiin Danten kanssa ekat suorittajat. Joukkueessa oli meidän lisäksi Pia & Jola-holsku sekä Nora & Zimba-portugalinvesikoira, eli meitä oli yhteensä vain kolme mikä tarkoitti tulospakkoa kaikille jos haluaisimme joukkuetuloksen.

Maksien joukkueradan tuomaroi Anders Virtanen, joka oli suunnitellut ihan kivan perusagilityradan. Kisapohjana toimi tekonurmi, joka oli meille uusi tuttavuus. Dante selvästi himmaili pohjaa eikä saatu muutenkaan oikeen sitä kunnon fiilistä radalle mukaan. Keinu oli heti alussa ja Dante hyppäsi kontaktilta sivuun ja saatiin siitä 5 rv. Heti kontaktivirheen jälkeen piti oikein pakottaa itsensä jatkamaan kun vitutti niin paljon, olisi tehnyt mieli ottaa keinu uudestaan mutta ei joukkueradalla voi. No, heti seuraavana olleen muurin palikat tipahtivat keinun jälkimainingeissa alas ja päästiin maaliin ilman muita virheitä, tulos siis 10rv, aika 42,44. Pia ja Nora tekivät molemmat hylyn joten joukkueemme tulos oli hylätty.

Vietettiin loppupäivä katsellessa upeita suorituksia ja kannustaen kavereita. Käytiin kanssa vähän shoppailemassa ja ostin sellaista tassuihin laitettavaa anti-slip suihketta. Käytiin myös Ruotsissa muutama kerta kun Suomen ja Ruotsin raja oli niin huomaamaton että vasta kun kyltit muuttuivat ruotsinkieleksi niin tajusi ettei ole enään Suomessa... Kisojen loputtua jäätiin parkkipaikalle autoon nukkumaan. Sain auton ajettua vähän rauhallisempaan nurkkaan ja vedin pressun ikkunoiden päälle ettei koirien tarvisi vahtia ihan koko yötä. Vietettiin rauhallinen yö autossa ja heräsin sitten sunnuntaiaamuna kun kisajärjestäjät alkoivat saapua viiden-kuuden maissa. Yllätyksekseni Dante oli varsin kiltisti hiljaa ja Dracu oli se joka vahti! Onpa kumma miten koirien roolit on alkaneet muuttua...

Maksien yksilökisat alkoivat vasta vähän yli kymmenen jolloin oli kerennyt jo sataa ja pohjasta oli tullut todella liukas ja vaarallinen. Kisajärkkärit onneksi laittoivat hiekkaa kaikkiin tiukkiin kohtiin joka vähän paransi pohjan pitoa. Kuitenkin nähtiin paljon koirien ja ohjaajien pahojaksi liukastumisia. Makseja oli ilmoitettu n. 130 ja me startettiin numerolla 88. Katselin muutamat kymmenet ekat ja mentiin sitten lämppäämään Danten kanssa. Sain Danten viritettyä tosi hyvin ja fiilis alkoi olla kohdillaan, jännitti sopivasti muttei panikoittanut. Karsintaratahan on aina hypäri, joten kontakteja ei ollut. Rata oli mukavan haasteellinen, muttei kuitenkaan kovin vaikea, tuomarina taas Anders Virtanen. Tehtiin tosi hyvä, napakka rata. Olin suunnitellut sellaisen ohjauksen joka vaati todella paljon valsseja ja monen muun vastaava ohjaus ei onnitunut koska valssit olivat myöhässä. Meidän rata tuntui kuitenkin kivalta ja onnistuin ajoittamaan valssit mielestäni aika hyvin. Tosi harmittavasti toka rima tippui joten ei päästy finaaliin. Meidän tulos oli 5 rv, aika -2,73 ja sijoitus 66. Jos oltaisiin tehty nolla, niin oltaisiin tultu sijalle 18. Ihan vertailun vuoksi Danten aika oli paras kaikista aussieista ja voitettiin ajassa moni joille normaalisti hävitään. Olin todella tyytyväinen suoritukseemme ja siitä jäi hyvä fiilis kun mentiin 100% ja annettiin kaikkemme. Ensi vuonna sitten finaaliin :)

Jäätiin vielä katsomaan superjännittävät finaalikisat ja sitten lähdettiin ajamaan taas Ouluun Eevalle yöksi. Maanantaiaamuna sitten ajettiin loppumatka kotiin. Oli kyllä kaiken kaikkiaan piiiiitkä reissu, varsinkin kun olin matkassa yksin. Mutta olihan se taas sen arvoista. Kisat oli järjestetty todella viimeisen päälle ja fiilis oli aivan vertaansa vailla! Koirakot olivat uskomattoman taitavia ja nyt on taas hirveä motivaatio treenata seuraavia SM-kisoja varten. Ensi vuonna on sitten vähän lähempänä, nimittäin Vantaan Tikkurilassa

Alla muutama kuva (kuvien ottaja Sari Eskelinen)