(näin kuukautta myöhemmin saan vihdoin kirjoitettua kertomuksen...)

Huh mikä viikko meillä on takana! Pakattiin auto keskiviikkoaamuna aikaisin ja matkaseuraa piti mulle Dante ja Dracu. Ajettiin ensin Vaasaan, josta matkattiin lautalla Uumajaan (Umeå). "Lievää" stressiä oli aiheuttanut mulle se, että huomasin edeltävänä yönä varanneeni liput väärälle päivälle, mutta onneksi sain vaihdettua ne ja päästiin Ruotsiin ilman ongelmia. Sieltä ajettiin sitten muutama tunti vielä Örnsköldsvikiin moikkaamaan Dracun kasvattajaa Isabellea. Kun lähdettiin viimein etsimään majoituspaikkaamme, oli ilta jo pitkällä ja tietenkin olin ottanut ylös väärän majoituspaikan osoitteen... Ihmettelin hyvän tovin aution majoitusalueen luona että missä hitossa kaikki ovat ennenkuin sain ohjeet oikeaan paikkaan. No, mikäs siinä ajellessa ympäri maata, kauniit näkymät 

Torstaina noustiin hyvissä ajoin ja lähdin taas epätoivoisesti seikkailemaan autolla ympäri maaseutua etsien MH-kuvauksen paikkaa. Löytyihän se lopulta ja oltiin jopa ajoissa - onneksi osasin varata tunnin ylimääräistä matka-aikaa... Dante pääsi suorittamaan MH:n päivän ekana koirana, joka oli mulle erityisen jännittävää koska en kerennyt katsoa yhtään miten testi suoritetaan ennenkuin jouduin jo menemään Danten kanssa. Mulle löytyi onneksi pätevä tulkki (kiitos Lindalle!) joten tajusin suurin piirtein mitä milloinkin piti tehdä. Danten testin tulokset voi käydä katsomassa täältä. Yleisesti voisin kertoa vähän Danten käyttäytymisestä:

• Luoksepäästävyydessä oli miehelle ihan kohtelias, murahti ihan pikkaisen kun mies sitä härkki selästä, tuomari ei sitä sitten kuullut. Lähti kuitenkin ihan mielellään miehen mukaan ja leikki tämän kanssa ihan hyvin.
• Saalistviettikohdassa ei Dante ekalla kerralla edes huomannut "saalista", katseli vain ympärilleen ja käytiin sitten katsomassa "saalista" (valkoinen iso lelu jota vedettiin narulla ristiin rastiin pienellä ruohikolla). Tokalla kerralla sitten Dante huomasi saaliin ja lähtikin kovaa perään mutta unohti sen heti kun saalis pysähtyi.
• Rauhoittumisosassa (piti seistä paikallaan 3 minuuttia koiran kanssa tekemättä mitään) Dante söi tyytyväisenä ruohoa miltein koko ajan, piippasi kerran tai kaksi ja jatkoi taas ruohon syömistä.
• Etäleikkikohdassa oli kiinnostunut ihmisestä, mutta kun ihminen juoksi piiloon ja päästin Danten irti ei sitä enään kiinnostanutkaan kadonnut ihminen.
• Haalariosassa Dante reagoi kyykistymällä ja kääntymällä haalaria kohti. Kävi heti itse katsomassa haalaria ilman mun apua ja totesi ettei tämä mikään suurempi juttu ole. Ei reagoinut haalariin millään tavalla kun käveltiin 2 x sen ohi ja takaisin.
• Ryminäosassa Dante reagoi aika samalla tavalla kuin haalarin kanssa, muttei ollut oikein kiinnostunut ryminälaitteesta eikä mennyt katsomaan sitä vaan lähti tutkimaan viereistä latoa. Kun kävelin ryminälaitetta kohti Dante tuli nuuskaisemaan sitä eikä välittänyt siitä enään.
• Haamuosiossa Dante aloitti heti haamujen tultua esille vahtimisen. Aloitti mun edestä ja haukkui ja näytti jatkuvia uhkaelkeitä haamuja kohtaan. Keskittyi selkeästi toiseen haamuun jopa silloin kun se haamu ei liikkunut ja toinen tuli kohti. Kun haamut olivat tulleet yli 2/3 matkasta, alkoi Dante "painua" taaksepäin, ensin mun sivulle ja siitä pikkaisen taakse mutta jatkoi kuitenkin haukkumista. Heti kun haamut kääntyi poispäin Dante juoksi häntä heiluen niiden luokse ja oli tosi helpottunut kun uhka loppui. Selvästi tälläinen pitkäaikainen ja perääntymätön painostus oli sille tosi rankkaa.
• Leikki ihan yhtä hyvin haamujen jälkeen, tuomarin mielestä vielä pikkaisen paremminkin. Eli testi ei ollut paineistanut sitä erityisesti.
• Paukuissa reagoi ekaan pamahdukseen lopettamalla leikin eikä siitä enään lähtenyt leikkimään ja katseli huolestuneena paukun suuntaan. Päätettiin tuomarin kanssa ettei oteta enään toista paukkua ja Dante sai siitä tuloksen paukkuarka joka ei nyt mikään yllätys ollut.

Kaiken kaikkiaan Danten testi meni huomattavasti paremmin kuin olisin osannut ikinä arvata. Tuomarin mielestä Dante oli tosi hieno koira ja kaikki katsojatkin ihmetteli kovasti mitä olin oikeen varoitellut heitä Danten käytöksestä... Osaahan se välillä käyttäytyä fiksusti, muttei tämä testi pelkästään kertoisi mun mielestä koko tarinaa Danten luonteesta. Erityisesti Danten nopea palautuminen yllätyksistä oli mulle odottamaton yllätys ja se, kuinka paljon Dante paineistui aaveista. Tämä kertoo aika paljon siitä, kuinka suuri osa Dante agressiivista käytöstä on terävyyttä... Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen testi ja ehkäpä me mennään vielä sinne luonnetestiinkin joku päivä.

Vietettiin loppupäivä katsellen Dracun sisarusten MH-testejä. Seuraavana aamuna saavuttiin taas hyvissä ajoin testipaikalle ja katseltiin kaikki testit läpi sillä Dracu oli päivän viimeinen koira koska sillä oli alkanut juoksut. Vähän stressasin sitä että kuinka Dracun ekat juoksut vaikuttaisivat sen testiin, mutta onneksi huoleni oli turhaa! Dracun testitulokset on nähtävissä täältä. Vähän kuitenkin yhteenvetoa:

• Luoksepäästävyydessä Dracu oli hyvin kiltti ja otti reippaasti kontaktia testaajaan joka oli vaihtunut superihanaksi kimeä-ääniseksi pieneksi naiseksi. Dracu lähti iloisesti testaajan mukaan ja leikki tosi hyvin ja aktiivisesti - kuten aina.
• Saalisosiossa Dracu näki ekalla kerralla saaliin muttei halunnut lähteä minnekään, katseli mua vain huolestuneena koska mähän olen ollut ihan supertarkka ettei pupujen perään saa lähetä. Tokalla kerralla vähän hetsasin Dracua ja nyt se lähtikin vieheen perään innoissaan. Meni haistelemaan viehettä muttei muuten ollut kovin kiinnostunut siitä.
• Rauhoittumisosassa oli yllättävän rauhaton, mun mielestä jopa Dante pikkaisen rauhattomampi. Söi ruohoa ja käyskenteli ympäriinsä.
• Etäleikkiosiossa haukahti muutaman kerran kun testaaja ekaa kertaa tuli esille mutta lopetti ja katseli tarkkaavaisena. Kun testaaja juoksi piiloon päästin Dracun irti ja se lähti täysillä etsimään testaajaa. Leikki testaajan kanssa muttei kovinkaan aktiivisesti. Voitti lelun ja lähti tuomaan mulle.
• Haalariosassa väisti ihan pikkaisen ja sanoi vuf, ja sitten juoksi katsomaan haalaria. Ei reagoinut siihen ohituksissa yhtään.
• Räminäosiossa reagoi todella vähän, hyvä kun pää kääntyi räminälaitetta kohti! Meni samantien katsomaan mikä se oli eikä enään reagoinut.
• Aaveissa haahuili alussa mun ympärillä syöden ruohoa eikä edes huomannut aaveita heti. Kun huomasi aaveet alkoi katsella niitä muttei reagoinut vielä sen kummemmin ennenkuin aaveet oli tulleet n. 1/3 matkasta, haukahti muutaman kerran muttei ollut selvästi huolissaan vielä. Kun aaveet tuli lähemmäs, siirtyi Dracu mun eteen ihan hihnan päähän haukkumaan, murisemaan ja varoittamaan aaveita monilla eri uhkaelkeillä. Mitä lähemmäs aaveet tuli sitä vihaisemmaksi Dracu muuttui ja hyökkäili useaan otteeseen aaveita kohti. Ei osoittanut mitään perääntymisaikeita missään vaiheessa ja sain pitää siitä kiinni kyllä kaikin voimin. Kun aaveet kääntyi Dracu jäi paikoilleen murisemaan ja tuli katsomaan niitä vasta kun mä olin mennyt puoleen väliin sitä ja aaveita. Haisteli ensin epäileväisen näköisenä ja kun otin hupun pois oli Dracu hyvin onnellinen kun alta paljastui kivat ihmiset.
• Leikki lopussa tosi hyvin ja intensiivisesti ihan kuin alussa, eli ei paineistunut yhtään aaveista tai muista testin osioista. 
• Ekat kaksi paukkua ammuttiin samalla kun leikin Dracun kanssa vetoleikkiä eikä Dracu edes irrottanut otetta lelusta! Kaikki muut testatut koirat olivat vähintäänkin lopettaneet leikin hetkeksi ja ihmetelleet mikä se oli mutta Dracu vain käänsi korvaansa vähän äänen suuntaan ja jatkoi leikkiä. Kaksi seuraavaa ammuttiin kun ei tehty mitään ja niihin Dracu reagoi ottamalla muutaman askeleen ääntä kohti.

Dracu yllätti kyllä todella positiivisesti jokaisessa osiossa! En yhtään tiennyt mitä odottaisin sen tekevän ja todella suuri toimintakyky oli positiivinen yllätys. Dracu leikki tosi hyvin, mutta niinhän se aina tekee. Saalisinnon puute ei tullut yllätyksenä koska olen ollut tämän asian kanssa tosi tiukkana aina. Haalarin kanssa toimi tosi hyvin ja tuomarin mukaan räminäosio oli aika lailla mallisuoritus. Suurin yllätys tuli aaveissa, sillä olin ihan varma että perheen pikku vauva olisi lähtenyt äkkiä pakoon. Kyllähän mä herkistyin oikein kyyneliin kun Dracu puolusti mua ihan tosissaan, sillä ei ollut aikomustakaan antaa aaveiden tehdä mulle mitään... Tämä osio oli muutenkin hyvin mielenkiintoinen ja koin suuren yllätyksen kun Dracu puolusti pidempään ja vahvemmin kuin Dante. Tuomari piti Dracusta todella paljon ja sanoi että Dracu oli ehdottomasti pentueensa paras koira  .

Yleisesti voisin sanoa muutaman sanasen Dracun koko pentueen testistä. Paikalla oli kaikki 9 pentue, 5 urosta ja 4 narttua. Pentue oli hyvin erityyppinen keskenään ja tulokset näyttävät varmasti hyvin erityyppisiltä paperilla. 2 urosta ja 1 narttu käyttäytyivät varsin varautuneesti ihmisiä kohtaan ja toisessa päässä oli aivan ylisosiaaliset 2 urosta. Leikkihalu vaihteli ihan ääripäistä ääripäihin, muutama koira ei halunnut leikkiä yhtään kun taas yhdellä uroksella leikkihalu meni hieman yli. Saalisosiossa oikeen kukaan ei kiinnostunut saaliista, muutama lähti Dracun tavoin tokalla kerralla vähän perään. Rauhoittumisosiossa kaikki olivat suht. rauhallisia. Etäleikkiosiossa vaihtelua taas näkyi paljonkin. Muutama haukkui Dracun lailla, muutama ei reagoinut. Muutama lähti katsomaan testaajaa mutta suurin osa ei. Dracu taisi olla ainut joka leikki testaajan kanssa. Haalariosiossa miltein kaikki reagoivat vahvasti säikähtäen ja juoksemalla kauas haalarista. Osa tuli katsomaan haalaria omistajan mennessä luokse, muutama tuli vasta kun niitä maaniteltiin ja testaaja meni myös haalarin luokse. Räminälaitteen kanssa toistui sama juttu, eli vahva reagointi ja pitkä viive ennenkuin koirat uskalsi mennä katsomaan. Kukaan ei kuitenkaan reagoinut enään jälkeenpäin haalariin tai räminäpurkkiin kun sen ohi käveltiin. Tässä Dracu erottui siis selkeästi muusta pentueestaan. Aaveissa oli taas suurta vaihtelua, muutama uros jäi haukkumaan omistajan jalkoihin selvää pelkohaukkua ja nartut ja muutama uros pakeni kokonaan katsojien luokse. Dracu oli ainut joka oikeasti puolusti. Yksi tai kaksi ei reagoinut agressiivisesti vaan seisoivat ihmetellen omistajan vierellä. Kaikki menivät kuitenkin katsomaan aaveita iloisesti. Muutama ekassa leikissä leikkinyt oli sen verran paineistunut aaveista ettei enään leikkinyt ja n. 3 reagoi vahvemmin paukkuihin, muutama taisi saada saman kuin Dante.

Illalla vietettiin sitten ensin paimennuksen teoriaa ja syötiin ja juteltiin majapaikalla. Seuraavana aamuna ajettiin muutama kilometri Nina Melinin lammastilalle jossa meille oli luvassa paimennusopetusta. Meitä oli kouluttamassa kaksi bortsukasvattajaa ja paimennusta kymmeniä vuosia harrastanutta ihmistä joista Nina oli toinen. Tein Danten kanssa alussa pienen treenin mutta muuten treenasin vain Dracua. Treenattiin pääasiassa pienessä pyöröaitauksessa lampaiden kanssa, mutta käytiin myös kokeilemassa lehmiä. Lehmien kanssa Dracu teki tosi hyvin töitä kun se pääsi ajamaan niitä takaapäin. Hieman sitä selkeästi hermostutti isot eläimet mutta ekaksi kerraksi se meni tosi hyvin. Saatii paljon hyviä vinkkejä Ninalta lampaiden paimennukseen:

• Maahanmenot pitää treenata erikseen ja sellaisiksi, ettei koira mene maahan ja katso omistajaa vaan koira menee maahan ja pitää keskittymisensä lampaissa. Koirat oppii nopeasti että kun ne menee maahan lampaat karkaa joten ei kannata mennä maahan. Oikeanlaista maahanmenoa kannattaa treenata niin, että omistaja kulkee lampaisen kanssa ja koira tulee perässä avustajan kanssa liinassa. Kun omistaja sanoo maahan, koiraa ei päästetä eteenpäin ennenkuin se on mennyt maahan ja näin se oppii myös katsomaan lampaita. Toinen tapa treenata tätä on kulkea ihan koira hihnassa aitauksessa ja käskeä koiraa maahan. Jos se ei mene, astutaan hihnan päälle koiran läheltä jolloin hihnalla se painetaan alas. Näin ohjaaja ei joudu paineistamaan koiraa. Tärkeää on se, ettei katso koiraa muuten maahanmeno vaatii pian katsekontaktin koiran kanssa.
• Puremista treenataan erikseen, ei muun treenin yhteydessä. Kuljetaan koiran kanssa hihnassa lampaiden takana ja hetsataan koiraa kunnes se koittaa napata. Tällöin sitä korjataan ja toistetaan. Samalla tavalla pitää muistaa treenata koiralle "ota kiinni" tms. käsky, joka antaa koiralle luvan ottaa kiinni lampaasta kun sitä oikeasti tarvitaan.
• Lopettamisesta puhuttiin sen verran, että nuoren koiran kanssa on todella tärkeää lopettaa aina niin että koiralla on hinku jatkaa. Hyvät treenit ovat jakautuneet aina niin, että kun mennään lampaiden luokse, on koiralla hirveä into, sitten treenataan ja koira joutuu tekemään siitä "tylsiä" juttuja. Kun ollaan lopetettu annetaan koiran pikkaisen pölläyttää lampaita hihnassa ja viedään se pois. Näin sillä on taas seuraavien treenejen alkuun hyvä into ja draivi.
• Liinan ja apurin käytöstä puhuttiin myös paljon. Erityisesti Dracun kanssa tämä oli oleellista, sillä Dracu on ns. driver-koira, eli se mielummin liikuttelisi lampaita ajaen eikä sillä ole niin suurta halua tuoda niitä mulle. Joten haku oli vaikeaa, erityisesti musta poispäin liikkuminen ja lampaiden taakse tasapainopisteeseen meno. Treenattiin tätä niin, että Nina vei Dracua poispäin musta tasapainopisteeseen liinan avulla ja kehuin sitä kun se pääsi tasapainopisteeseen. Tämä toimi tosi hyvin Dracun kanssa ja se alkoi tarjota sitä todella nopeasti. Monesti etenkin toko tms. harrastaneelle koiralle voi olla tosi vaikea tajuta sitä, että kun ohjaaja tulee kohti pitäisi koiran siirtyä poispäin mutta näin saatiin treenattua sitä. 

Kaksi täyttä, helteistä päivää vietettiin paimenessa ja edistystä kyllä tapahtui! Kovasti kouluttajat ihmetteli miten mä liikuin ja ohjasin Dantea niin hyvin mutta oli ihan toivoton Dracun kanssa. Olin jatkuvasti sabotoimassa sen yrityksiä tehdä oikein ja Nina joutui aika monta kertaa tulla ihan kädestä pitäen näyttämään mulle mitä teen väärin ja mitä mun pitäisi tehdä.. Sain myös kokeilla paimennusta yhden Ninan bortsun kanssa, oli aika makeeta... Oli tosi kiva nähdä Dracun sisaria paimenessa. Vaikka MH-kuvauksen myötä voisi ajatella että pentue on kuin yö ja päivä, olivat kaikki sisarukset paimenessa hyvin samantyyppisiä. Erityisesti toinen punainen narttu Sky oli kuulemma ollut ihan kopio Dracusta aloittaessaan paimennuksen (Sky on kokopäiväinen paimenkoira ja todella taitava sellainen!). Kouluttajat arvioivat Dracua suurinpiirtein näin: "todella lupaava koira, jolla on paljon potentiaalia. Vahva koira, joka vaatii paljon ja tekee kovasti töitä omistajalleen". Pidin todella paljon Ninan koulutusmetodeista ja toivottavasti päästään taas ensi kesänä Ninan oppiin!

Maanantaiaamuna lähdettiin sitten todella aikaisin ajamaan 3 tunnin matkaa Uumajaan josta luulin että lautta lähtisi klo. 9.00... Luonnollisesti olin kuitenkin katsonut lähtö yms. ajat netsitä jossa ne oli Suomen ajalla merkitty ja olin tunnin myöhässä! Siinä sitten katselin kun lautta lähti satamasta juuri kun saavuin paikalle. Onneksi illalla lähti toinen lautta jonne mahduttiin eikä edes tarvinnut maksaa mitään! Nukuttiin muutama tunti autossa ja mentiin koirien kanssa tappamaan aikaa Uumajan keskustaan josta löysin mukavan, aurinkoisen puiston keskustasta jonne levitin makuupussini ja hengattiin koirien kanssa siellä liki 8 tuntia... Lauttamatka Suomeen sujui leppoisasti ja Vaasassa oltiin vähän yli puolenyön. Koska mulla oli töitä seuraavana aamuna ei siinä muu auttanut kuin ajaa läpi yön 5 tuntia Helsinkiin. Tyhjällä tiellä iski vauhtisokeus ja tulin kyllä sellaisella ylinopeudella että olisi varmaan kortti mennyt... Taisin puoliunessa ajaa muutamaan nopeuskameraan, mutta vielä ainakaan ei ole tullut postissa sakkoja! Selvittiin hengissä kotiin väsyneinä mutta onnellisina, matkamittarissa vaatimaton 3000km...