Huh mikä tapahtuma! Vähän myöhässä tulee tää selostus, mutta tämä pitää saada tehtyä ;)

Valmistauduttiin Danten kanssa vuoden päätapahtumaan hyvissä ajoin varaamalla kevät täyteen fyssarikäyntejä Aistissa ja seura järkkäsi tänäkin vuonna tavoiteryhmän jossa meitä kävi kouluttamassa Teemu Linna, Nina Manner, Mia Laamanen jne. Saatiin fyssarikäynneillä ja kotiharjoituksilla Dante tosi optimaaliseen kuntoon, muutama päivä ennen kisoja oli vika käynti eikä Dantella ollut yhtään jumia missään!! :D Kevään koulutuksista taas jäi mulle päälimmäiseksi opiksi Teemun "asenne"-treenit.

Viikonloppu alkoi perjantaina kahdella normaalilla kisalla, jossa päästiin tutustumaan pohjaan ja kisapaikkaan. Mä olin tosi fiksuna mennyt monen viikon tauon jälkeen keskiviikkona bodypump-tunnille ja vetänyt treenit ihan liian kovilla painoilla ja jalat oli oikeasti ihan paskana. Lihasjumit on kovana treenaajana tietty tuttuja, mutta tää oli ihan omaa luokkaansa. En pystynyt edes kunnolla kävelemään ja hammasta purren sain jotenkin ihmeen kautta juostua ekan startin perjantaina. Tehtiin ihan ok rata, yksi tiukka käännös oli multa hiukan liian huolimaton ja Dante tuli esteen ohi. Jalat ei enään pystynyt toiseen starttiin joten jätettiin hyppyrata välistä ja kinkkasin kotiin peläten pahinta lauantain joukkueradasta.

Lauantaina oli sitten vuorossa joukkuekisa, jossa kilpailimme Danten kanssa AST:n joukkueessa Tiian & Rasmuksen, Katin & Kertun sekä Pian & Jolan kanssa. Oltiin Danten kanssa joukkueen ensimmäinen koirakko, joka sopii meille hyvin. Rata oli hyvin teknillisesti haastava, aika lailla kaikki hypyt mentiin takaakiertoina ja ansoja oli tosi paljon, mutta kaikenkaikkiaan tykkäsin radasta. Eri ohjaustapoja oli todella paljon ja ei rata ollut yhtään vaikeampi kuin mitä ollaan koko kevät treenattu, siinä oli vaan 10 estettä vähemmän :D 

Kunnon venyttely ja levyllinen kipulääkettä auttoi hieman ja jalat toimi pikkaisen paremmin tänään kuin eilen, mutta silti teki tiukkaa loppusuoralla ja heti maalissa jalat lakosi alta. Tänä vuonna osasin jo fyysisesti prepata koiran, ensi vuonna opin sitten tästä ja varaan itselleni myös muutaman venyttelykerran ja suunnittelen järkevän liikuntaohjelman...! No siihen rataan. Lähdin asenteella "nyt prkl tehdään myös nolla!" ja puskettiin rata läpi ihan pelkällä sisulla. Muutamassa kohdassa Dante meinasi valua, mutta tiukalla viennillä saatiin rata suoritettua ja tulos oli puhdas rata! Aika ei ollut mikään paras mahdollinen, varsinkin lopussa menetettiin aikaa kun ei vaan päässyt eteenpäin, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen! Harmittavasti Kati ja Pia teki molemmat hylyt, joten joukkueemme yhteistulos oli hylätty. Loppupäivä meni hurratessa joukkuelaisia ja kavereita, esim. Emmi & Sara teki ihan mielettömän upean radan tehden nopeimman ajan! Aika huikeeta! Myös AST:n medijoukkue sijoittui hienosti seitsemännelle sijalle!

Sunnuntaina oli sitten vuorossa yksilökisat. Karsintarata oli Salme Mujusen käsialaa, varsin erikoisen näköinen hyppäri. Kaukaa pystyi jo arvata kenen tuomarin rata on kyseessä kun oli 3 suoraa peräkkäistä putkea :) Rata alkoi kuuden esteen hyppysuoralla ja siinä oli monta haastavaa yksityiskohtaa, joissa vaadittiin koiralta hyvää teknistä osaamista sekä ohjaajalta hyvää ajoitusta. Rata oli todella vetävä, ja jos koirasta jäi yhdessä kohtaa jälkeen, niin se kostautui heti seuraavassa paikassa. Moni ohjaaja sortui todella ihmeellisiin ohjauskuvioihin ja tuntui ettei moni ajatellut että miten heidän kannattaisi ohjata omia koiriaan, vaan katsoivat vain miten muut aikovat ohjata koiriaan. Lisäksi alussa tuli todella paljon virheitä ja moni tuntui lähtevän radalle ihan väärällä asenteella... Valmiiksi luovuttaneina. Itse vaan totesin, että kun kaikki hyllyttää, niin nyt meillä on elämämme tilaisuus tehdä huipputulos! :P

Startattiin Danten kanssa aika lailla puolessa välissä karsintaradalle, ja täytyy sanoa että jännitti kyllä hiukan! Alkusuoralla jätin Danten tosi kauas - ihan kaiken varalta - ja kiitin luojaa että olen tässä keväällä tehnyt myös Danten kanssa Dracun hyppytekniikka-treeniä! Dante pysyi kauniisti lähdössä, hyppäsi hyvin mutta kolautti okseria aika pahasti. Koitin auttaa sitä tajuamaan okserin olemalla hiljaa kaikissa muissa hypyissä ja sitten huutamalla "pituus!" ennen okseria, en sitten tiedä että auttoiko. Mutta rima pysyi ylhäällä ja jatkettiin rataa. Kepit onnistui juuri nappiin, muutamassa kevään kisassa on ollut samanlainen ns. päällejuoksuloppu, joten uskalsin tehdä sen ja päästiin putkiansan ohi. Kolmen putken suoran lopussa koitin pientä putkihidastusta, ja Dante kääntyi ihan nätisti. Välistävetokohta oli meillä se, jossa tuhlaantui ihan hirveästi aikaa. Vedin Danten ihan liioitellun kauas, tämä oli mielestäni radan haastavin kohta. Lopussa mulla oli aika omanlainen ohjaus, joka oli ihan looginen ja ihmettelin kovasti miksi todella harva kokeili sitä ja moni hyllytti sitten tokavikalle esteelle kun koitti turhaan heittää kovassa vauhdissa tulevaa koiraa äärimmäisen tiukkaan takaakiertoon... Onneksi ollaan treenattu koko kevät myös pakkovalsseja :) Maalissa fiilis oli kyllä ihan järjetön kun tajusin että tehtiin puhdas rata, yliaikaa tuli +1,10. Sanoisin että tuo yliaika tuli niistä välistävedoista, enkä muutenkaan ottanut mitään riskejä. Toisaalta ihanneaikakin oli äärimmäisen kova, sillä esim. bc Iiro meni vain -2 ja Janitan supernopeat koiratkin tekivät upeilla radoilla -4. Tämä oli Danten eka yliaikanolla ikinä... 

Puhtaista nollia tuli muistaakseni vain 5, eikä yliaikanolliakaan tullut kuin n. 10 kpl. Finaaliin pääsi tuloksella 20 + jos oikein muistan. Me startattiin Danten kanssa 8. sijalta, joten käänteisessä järkässä oltiin ihan lopussa. Finaalirata oli sitten Sisko Pulkkisen käsialaa, ja mielestäni se oli aivan naurettavan helppo. Radassa ei ollut oikeastaan mitään pahaa kohtaa ja tämä vähän hirvitti, me ollaan paljon parempia vaikeilla radoilla joissa pitää keskittyä, helpoilla radoilla menee helposti keskittymiskyky ja sitten tulee huolimattomuusvirheitä. Mua jännitti finaaliradalle menossa enemmän se, ettei mua jännittänyt :O Kyllähän mä tajusin että 8. sijalta voisi nousta jopa palkinnoille, mutta ajatus tuntui tosi naurettavalta. Koitin sitten lämmittelyssä saada kunnon tappajafiilistä päälle, taisi ihmiset vähän katsoa kun mä tömistelin maata ja kirosin ja höpisin itsekseni :D Juuri ennen radalle menoa innostin Danten lelulla ja Dante vahingossa tikkasi mua peukaloonkin!

Radalle mentäessä alkoi jo vähän jännittää ja vähän pelkäsin että jääkö Dante odottamaan lupaa, sen verran kuumana se kävi... Keskusteltiin asiasta vähän ja sitten vaan radalle. Heti kun Dante tuli ekan esteen yli niin sain päälle sen oikean tsemppimoodin ja en kyllä muista radasta näin jälkeenpäin muuta kuin huusin kontakteilla kuin hullu (josta on muuten aika kamalan näköisiä kuvia ympäri nettiä!) ja lopun puomin alastulossa alkoi yleisö hurrata ja olin ihan varma että Dante tiputtaa tokavikan okserin, mutta ihmeen kaupalla päästiin maaliin puhtaasti! Tämä rata ei todellakaan ollut meidän parasta, mutta niin siinä vaan kävi että meidän jälkeen olevat muut koirakot tekivät virheitä toistensa perään ja vain bc Iiro ja Sari Vähäniitty ohitti meidät nollalla. Mä kävelin kentän laidalla hermostuneesti ja yllättäen seuralaiset tuli huutaen halaamaan että me voitettiin hopeaa. Yritin niitä sitten hiljentää että siinähän on vielä jäljellä juoksukoiria, mutta niillä oli enemmän yliaikaa karsintaradalta, joten niin siinä kävi:

Me voitettiin Danten kanssa SM-hopeaa 2010!!

Olin lievästi sanottuna puulla päähän lyöty ja aika epäuskoinen. Tavoitteena SM-kisoista ei ollut kuin kokonaistulos, ei todellakaan mikään mitalli. Suomessa on niin paljon hyviä maksikoirakoita, jotka ovat kaikki nopeampia, taitavampia ja varmempia. Mutta kun kisataan muita vastaan, voittaja voittaa aina siksi, että joku muu mokasi. Aina on joku, joka olisi voinut olla onnistuessaan parempi, ja nyt kaikki huiput eivät onnistuneet ja me onnistuttiin.

Päästiin sitten juoksemaan kunniakierros kentän ympäri ja taisi jokainen tuttu käydä halaamassa ja myös kasa tuntemattomia :D Dante sai olla huomion keskipisteenä ja onneksi oli seuralaiset kaikki paikalla, mä olisin varmaan unohtanut puolet omaisuudestani paikanpäälle ja unohtanut järkytykseltäni jäädä palkintojenjakoonkin! Palkintojenjaon jälkeen seurakaverit kasteli mut vielä kuoharilla ja täytyy sanoa, että loppuilta meni pilven päällä leijuessa. Nyt kolme viikkoa myöhemmin ollaan palattu normaaliin päiväjärjestykseen, mutta tässä voisi vielä fiilistellä "muutamalla" kisakuvalla: