Mekin päästiin Danten kanssa pitkästä aikaa treenaamaan ihan kouluttajan kanssa. Ja tällä kertaa ei kouluttaja ollut kuka tahansa, vaan mm. monesti tokon maajoukkueessa auspai Sintin kanssa Suomea edustanut Tytti Juntto. Sintillä oli juuri tullut omat pennut ja Tytti laittoi aussiepalstalle kyselyn, että kiinnostaako ketään tulla Jokelaan treenaamaan. Lähdettiin Gabin kanssa Järvenperästä ja ajettiin n. tunti, mukaan lukien meidän pari harharetkeä. Paikalla oli Danten lisäksi Sara, Scifi, Fresco, Sälli, Sakke, Madde, Töpö, Sala, Danny, Lumi, Elmeri, Redi ja Önska. Otettiin ensin ryhmäpaikallaolo. Itse menin piiloon n. kahdeksi minuutiksi ja Dante oli suht. rauhallinen. Oli kuulemma ottanut pikkuriikkisen matkan eteenpäin, koko kroppa oli heilahtanut eteen. Otin vielä vähän istumista.

Omaa treenivuoroa odotellessa puuhattiin sitten jotain pientä, vähän likituloa, seuraamista ja asennonvaihtoja. Treenit alkoi n. 18.00 ja meidän vuoro oli n. 20.15. Sain itse päättää, mitkä liikkeet halusin käydä läpi.

Seuraaminen
Ensin näytin hieman meidän seuraamista. Dante teki niinkuin aina, edisti jumalattomasti. Tytti heti osasikin sanoa, mistä tämä johtuu. Kun Dante sählää ja söheltää, niin mä menen siihen mukaan. Dante on vauhdikas ja terävä, jolloin mun pitäisi kontrastina olla todella rauhallinen - siis kun tehdään liikettä, muuten saa kyllä riehua. Tytti pisti mut sitten kokeilemaan seuraamista niin, että menen oikein etanavauhtia. Dante haki yllättäen hyvin miltein oikean paikan, vaikka edisti kuitenkin pikkaisen. Kuulemma se ei pahemmin haittaa, varsinkin jos tähtää pk-kentille. Sitten Tytti näytti mulle vielä minkälaiset käännösaskeleet sopisi hänestä Dantelle. Mä teen kuulemma liian terävät käännökset ja koiran on vaikea pysyä niissä mukana. Joten nyt pitää treenata paljon ihan niitä käännöksiä ilman koiraa.

Luoksetulo
Luoksetulossa meillä on ollut ongelmana hidas maahanmeno. Näytin sitten luoksetulon, Dante tuli hyvää vauhtia, pysähtyminen oli hidas mutta sen mä osaan itsekin korjata. Maahanmeno oli hitusen normaalia nopeampi. Mietittiin sitten sitä, ja Tytti sitten ehdotti, että alan palkkaamaan siitä maahanmenosta, että maahanmeno ei ole vain yksi pakollinen etappi ennenkuin se saa tulla mun luokse. Eli nyt pitäisi alkaa riehuttamaan siitä maahanmenosta. Pitää vielä miettiä millä palkkaan, mutta muuten tuntuu, että tuonkin voisi saada kuntoon!

Ruutu
Tässä näytin ensin meidän normaalin ruututreenin niin, että siellä on kosketuslätsä. Nythän olen alkanut peittää sitä, ja ongelma on ollut, että Dante alkaa kaivaa sitä ja kiinnostuu siitä ihan liikaa. Tytti oli sitä mieltä, että sen piilottaminen on vain koiran huijausta, ja olisi parempi treenata sitä niin, että välillä se on siellä ja välillä (1/10) se ei ole siellä. Pyysi sitten näyttämään ruutu pidemmältä matkalta. Dante meni tosi hyvin, mutta lähti tuomaan kosketuslätsää. Kielsin ja vein kosketuslätsän takaisin ruutuun. Tytti pyysi sitten kokeilemaan, mitä Dante tekisi jos kosketuslausta ei olisi ruudussa. Dante juoksi täydellisesti ruutuun ja haki tosi hienosti oikean paikan. Kehuin todella paljon ja Tytti muistutti, että palkkaa tai leiki aina ruudussa. Kuulemma Dante hakee ruudun todella hienosti ja se on todella hyvällä alulla.

Kaukokäskyt
Ongelma on siis eteenpäin tuleminen paljolti kaikessa muussa paitsi maasta seisomisessa. Näytin sitten niitä siirtoja, ja selitin että Dante ei ole millään meinannut tajuta seisomisesta maahanmenoa hissinä. Tytin mukaan ongelma on siinä, että Dante nousee niin hyvin hissinä eikä jää yhtään kyyryyn, niin siitä asennosta hissinä maahan meno on sille todella hankala tehdä. Myös mun käskyjen pitäisi olla ns. uhkaavammat, eli matalammat ja sellaiset, ettei koira halua tulla eteenpäin. Näytin myös eteentulo-ongelmat istumisissa. Tytillä oli sitten sellainen ehdotus, että menen polvilleni Danten eteen ja alan peruuttamaan, jolloin koirankin täytyy peruuttaa. Samalla annan asennonvaihtokäskyjä. Näin koira oppii, että eteentuleminen ei kuulu asiaan ja esim. maasta istumisessa aina etutassut nousee ja takaosa korkeintaan peruuttaa.

Tunnistusnouto
Meidän viimeinen kulmakivi, tunnari. Heti ensiksi Tytti kysyi, että monta hämykapulaa haluan. Pyysin 3-4:ää. Sainkin kuulla tunnarin opettamisesta jotain, mitä kukaan ei ollut ennen viitsinyt kertoa. On parempi aloittaa pussillisella (tai ainakin 30:llä), koska tällöin se oma erottuu sieltä paljon selkeämmin. No koitettiin tätä. Ensin Dante toi sieltä mitään ajattelematta ihan ekan joka osui silmään. Kielsin ja otin takaisin perusasentoon. Annoin taas käskyn ja nyt Dante käytti nenäänsä ja toi oikean! Kehuin paljon ja palkkasin hyvin. Tytti oli tässäsitä mieltä, että tunnari on liike, jossa väärästä kapulan tuonnista ei kannata torua. Koira oppii epävarmaksi ja saattaa empiä oikeankin kapulan tuonnissa. Myös tunaria pitäisi alussa ainakin treenata usein, mieluiten joka päivä. Siitä ei myöskään saisi tehdä liian isoa "juttua", vaan esim. ottaa seuraamisesta suoraan vain yksi tunnari, no big deal. Otettiin vielä kerran tunnari, nyt Dante meni hienosti kapulakasalle, haisteli, ei koskenut mihinkään, etsi, etsi, etsi, meni monesti kauemmaskin etsimään. Mutta heti kun nenä meni oman kapulan yli, niin otti sen ja toi. Palkkasin todella hurjasti ja kehuin oikein paljon.

Meillä meni varsin kauan, Tytti oli erittäin perusteellinen. Hän vielä kehui Danten työintoa, joka on oikeasti uskomaton. Nyt vain ahkerasti treenaamaan näillä vinkeillä, nyt tuntuu siltä, että voitaisiin oikeasti saada liikkeet kuntoon! Takaisinmenomatkalla Dante nukkui hyvin, raukka oli ihan puhki. Kotona oltiin vasta 23.00, eli pitkä päivä!