Oltiin taas ratavierailulla, tällä kertaa Herttoniemen raunioradalla. Meidän ryhmästä paikalla oli mun ja Danten lisäksi vain Gabi ja Lilli, lisäksi yksi Hepekon tyyppi oli paikalla meitä opastamassa, muut sen ryhmän koirat olivat meidän radalla. Dante sai mukavan alkuverryttelyn kun harhailtiin Herttoniemessä puolisen tuntia ennenkuin osuin ihan sattumalta oikeaan paikkaan. Kerettiin kuitenkin ajoissa harkkaamaan klo 18.00. Radalla oli mukava, viihtyisä "koppi", jonne jätin Danten kun käytiin tallaamassa alue. Rata oli selvästi parempi kuin Korson rata, mutta silti mielestäni yksipuolisempi kuin oma ratamme. Rata oli myös varsin pieni, kokonaan aidattu ja reunoilla oli tosi paljon "tyhjää" aluetta. Piilot olivat kuitenkin samantyyppisiä kuin omamme, mutta rataa oli helpompi kulkea. Radan veti puoliksi tie, jolla oli hyvä kävellä ja vain lähetellä koiraa etsimään alueita ;)

Dantelle otin kolme maalimiestä, ja taas täytyi laittaa kahdessa erässä kun muuten ei olisi porukkaa riittänyt. Huomaa miten uudessa paikassa tutut rutiinit unohtuvat, kuten viimeksi ja myös tällä kertaa unohdin pyytää Gabia tekemään Dantelle "äänenavauksen", eli haukuttamaan sitä ennen radalle menoa. Tämä tuntui vaikuttavan vahvasti, eka maalimies löytyi hyvin kaivosta, mutta haukkua ei meinannut irrota. Dante oli kumman epävarma, jätti maalimiestä (!) ja vaati paljon kannustusta ja tukea multa ennenkuin ilmaisi ollenkaan. Otettiin Danten kanssa sitten yksi nopea ilmaisu, Gabi lähti näkönä putkeen ja Dante ilmaisi hyvin ja innokkaasti. Jatkettiin sitten aluetta ja tokalla maalimiehellä ilmaisi jo tosi hyvin ja voimakkaasti. Kolmas olikin jännempi, piilo oli pienlentokoneen jäännökset, Gabi oli piilossa ahtaassa kolossa matkalaukkujen päällä. Dantea tuntui jotenkin ahdistavan kamalasti haukkua pienessä tilassa, mutta Gabi sai Danten hyvin rohkaistua ja kyllä Dante nätisti haukkui.

Treenit olivat kokonaisuudessaan hyvät kaiken muun paitsi ilmaisun suhteen. Dante oli tosi hyvin kuulolla, työskenteli itsenäisesti kaukanakin musta ja tarkisti hyvin kasat. Ilmaisussa oli taas epävarmuutta. Haki musta kamalasti tukea ja ravasi mun ja maalimiehen välillä, varsinainen mammanpoika... Pitää vastedes vain muistaa tehdä kunnon äänenavaus ja lisää näkölähtöjä. Dantelle on selvästi vaikein paikka ilmaista maalimies ahtaassa tilassa, jossa joutuu olemaan kamalan lähellä maalimiestä ja tiiviisti. Muutenhan Dantella ei koskaan ole ollut ongelmia tällaisten piilojen kanssa. Lisää treeniä vain. Juteltiin Gabin kanssa myös paukuista, ja taidan nyt pitää pitkän tauon paukkutreenaamisesta ja aloittaa talvi-keväällä hitaasti niiden uudelleenrakentamisen.