Tavattiin Mippe ja Texas aamulla Koivuhovin juna-asemalla, josta matkattiin Mipen autolla Hyvinkään vinttikoiraradalle. Siellä kerättiin joukkueet kasaan ja käytiin ilmoittautumassa kun kaikki oli tullut paikalle. Jouduttiin odottelemaan aika pitkään, meitä ennen oli 40 joukkuetta. Dante oli aussiejoukkueessa "Ohituskaistalaiset", johon kuului meidän lisäksi Mippe & Texas, Linda & Luca ja Mira & Tinka. Otettiin ensin yhteiskuva joukkueestamme, jossa oli hauskasti kaikki aussieiden päävärit esillä, samoin eri pituiset hännät. Dante pääsi vielä juoksemaan ihanan Tinka-neidin kanssa ruohokentällä ja sovittiin kuka pitää ketä lähdössä jne. ennen vuoroamme.

Kaikki paitsi Texas juoksivat vieheen kanssa, minä pidin kahta ekaa koiraa ja Mira piti kahta vikaa, kun omistajat näyttivät mallia juoksemalla maaliin. Tinka pinkoi ekana vieheen perään, kovaa meni vaikka Miran mukaan ei maksimivauhtia. Sitten juoksi Luca, joka myös meni kovaa. Texas meni sitten perään ja yllätti ainakin minut vauhdillaan, ei olisi rauhallisesta Texasista uskonut, vaikka Mippe vakutti sen olevan todella nopea! Dante juoksi vikana vieheen perässä, ei kyllä heti tajunnut viehettä, joka kaiken lisäksi valui reunalle jolloin Danten suora hieman vääristyi. Tuntui, että Dante tuli kamalan hitaasti, veikkaan että olisi mennyt vielä kovempaa jos oltaisiin treenattu vieheellä pari kertaa ennen.

Joukkueemme sijottui hienosti 9/60, meidän edessä mm. malijoukkueita ;) Danten aika oli 6,92, Texasin 7,22, Tinkan 7,24 ja Lucan aika 8,36. Dante oli loppujen lopuksi kisassa 17/220 ja toiseksi nopein aussie, ero 0,10 sek. Kyllähän se on hemmetin nopea, voi kun se käyttäisi tuota vauhtia agilityradalla myös... Juoksun jälkeen Dante ja Tinka leikkivät taas oikein kunnolla kissaa ja hiirtä. Dante rakastaa jäniksenä oloa ja juoksi juuri niin kovaa, että Tinka pysyi lähellä ja välillä Tinka sai Danten kiinni ja Dante veti volttia maassa ja sitten taas ylös ja menoksi. Lähellä oli myös pieni lampi, jossa koirat kävivät leikin ohella uimassa, tai Dante ui ja Tinka ihmetteli miten se ei huku kun maa katoaa jalkojen alta.

Oli todella kiva päivä, vaikka kommelluksiakin kävi. Yhdessä vaiheessa huomasin reppuni kadonneen ja luulin jo jonkun varastaneen sen, kunnes nolostunut nainen toi sen takaisin pahoitellen ottaneensa väärän repun. Tutustuttiin uusiin ihmisiin ja juteltiin vanhojen tuttujen kanssa kuulumisista. Ensi vuonna sitten uudestaan, pitää koota joukkue jossa on todistetusti muiden vuosien nopeimmat koirat niin eiköhän meistä ole hyvä vastus belgeille ;)